Uusimmassa numerossamme kerrotaan Petaksen metsiin suunnitelluista muutoksista. Jotta ymmärtäisin, mitä alueelle ollaan suunnittelemassa ja millä perusteilla, olen tonkinut kaupungin asiakirjoja suunnilleen viikon verran.
Kaavaselostuksia, selvityksiä, karttoja, lausuntoja, muistutuksia ja vastineita. Ja niiden liitteitä. Yksi asiakirja johtaa toiseen. Välillä pitää palata takaisin katsomaan, mitä jossakin aiemmassa selvityksessä oikein sanottiinkaan.
En valita. Ainakaan paljoa. Jos asiasta aikoo kirjoittaa, siihen on hyvä perehtyä.
Mutta näin kuuluu toimia myös niiden, jotka asiasta päättävät.
Lautakunnan jäsenen tai kaupunginvaltuutetun tehtävä ei ole vain lukea esityslistan päätösehdotusta ja tulla kokoukseen kuuntelemaan esittelyä. Kun päätettävä asia on merkittävä, myös liitteet ja selvitykset kuuluvat perehtymiseen. Joskus olennainen tieto ei löydy päätösehdotuksesta lainkaan, vaan esityslistan liitteistä ja muista tausta-aineistoista.
”Joskus olennainen tieto ei löydy päätösehdotuksesta lainkaan, vaan esityslistan liitteistä ja muista tausta-aineistoista.”
Petaksen kaltaisessa kaava-asiassa kyse ei ole muutamasta paperista. Kun aineistoon todella perehtyy, aikaa kuluu helposti kymmenkunta tuntia. Kaikkia selvityksiä ei tietenkään tarvitse lukea kannesta kanteen. Mutta päätöksentekijän on tiedettävä, mitä on selvitetty, millä tavalla ja mitä selvityksistä seuraa.
Asiakirjat eivät myöskään kerro kaikkea. Paikallista tietoa saa ihmisiltä, jotka tuntevat alueen ja sen arjen. Siksi myös asukkaiden kannattaa olla yhteydessä päättäjiin.
Tämän työmäärän rinnalla tavallisen lautakunnan jäsenen 180 euron kokouspalkkio ei tunnu kohtuuttomalta korvaukselta. Kaupunginvaltuutetun kokouspalkkio on 290 euroa. Palkkio on korvausta myös siitä ajasta, jonka kokoukseen valmistautuminen vie omalla vapaa-ajalla.
Mutta nyt Vantaalla on poikkeuksellinen tilanne.
Kaupunki on käynnistänyt yt-neuvottelut, joissa haetaan säästöjä myös henkilöstömenoista. Kaupungin työntekijöiden kannalta kyse ei ole vain numeroista talousarviossa, vaan mahdollisista muutoksista ihmisten työhön ja toimeentuloon. Neuvottelujen lähtökohtana on enintään 15 miljoonan euron henkilöstömenoihin kohdistuva sopeutustarve.
Silloin on mielestäni syytä kysyä myös luottamushenkilöiltä, voisivatko he osallistua säästötalkoisiin.
Vantaalla on tästä oma ennakkotapauksensa.
Vuonna 2009 kaupungin talous oli vaikeuksissa finanssikriisin keskellä. Suuri osa kaupungin luottamushenkilöistä luopui syyskuun kokouspalkkioistaan valtuustovaliokunnan suosituksesta. Olin itse tuolloin Vantaan opetuslautakunnan jäsen ja tein samoin. Kaupungille kertyi säästöä 73 000 euroa, noin 85 prosenttia kyseisen kuukauden kokouspalkkioista.
Vantaan kaupungin taloudessa 73 000 euroa ei ollut valtava summa. Ele oli silti merkittävä.
Samanlainen ele olisi mielestäni paikallaan nyt: kaikki luottamushenkilöt voisivat luopua yhden kuukauden palkkioistaan.
Ei siksi, että rivijäsenen kokouspalkkio olisi kohtuuton tai että luottamushenkilötyö olisi arvotonta. Päinvastoin. Vastuullinen päätöksenteko vaatii aikaa ja perehtymistä, ja siitä kuuluu maksaa kohtuullinen korvaus.
Yhden kuukauden palkkiosta luopuminen ei ratkaisisi kaupungin talousongelmia. Ei tietenkään. Kyse olisi eleestä tilanteessa, jossa kaupungin työntekijöiltä vaaditaan osallistumista talouden tasapainottamiseen: myös niiden, jotka päättävät säästöistä, olisi hyvä olla valmiita osallistumaan niihin. Vuonna 2009 suuri osa Vantaan luottamushenkilöistä teki niin.
Nyt esitän nykyisille päättäjille kysymyksen. Olisitteko te valmiita siihen?
Ja samalla minulla olisi yksi toinenkin toive:
Lukekaa ne liitteet. Ja kuunnelkaa myös asukkaita.