Myyrmäessä on paljon hyvää. On suuria suunnitelmia ja paljon palveluita pienellä alueella. Mutta se on tällä hetkellä myös Suomen vaarallisimman kaupungin vaarallisin alue. Välillä se naurattaa, mutta joskus se surettaa.
En halua keskittyä vain negatiivisiin asioihin, mutta ymmärrän yhä vahvemmin sen, ettei kaikilla ole varaa tai mahdollisuuksia tehdä valintoja esimerkiksi asuinpaikkansa suhteen. Itsekin olen jo juurtunut Myyrmäkeen. Ja vaikka henkilökohtaisesti voin paeta työhuoneeni osittaiseen utopiaan, en voi sulkea silmiäni todellisuudelta. Hyvinvointi ei keskimääräisesti ole kasvanut, ja valitettavasti se näkyy nopeimmin sellaisissa paikoissa, joissa ollaan valmiiksi vähän enemmän epätasapainossa.
Ihmisten turhautumisen aistii. Puheenvuorosta toiseen nousevat esiin samat aiheet, vaikka keskustelutilaisuus olisi otsikoitu miten. Näin vaalien alla ehdokkaat ovat kiitettävästi osallistuneet keskusteluihin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Valitettavan usein aloitukset ja kommentit kohdistuvat ongelmien toteamiseen ja populisointiin eivätkä niiden ratkaisemiseen. Näissä keskusteluissa Vantaan kaupunki loistaa poissaolollaan.
Välillä tuntuu, että viestintä kaupungin kanssa on yksisuuntaista – siitä huolimatta, että itsellänikin on keskivertoa enemmän tietoa, ymmärrystä ja yhteystietoja, joita käyttää ottaakseni yhteyttä viranhaltijoihin ja valtuutettuihin. Edes kysymällä ei aina saa vastauksia. Kaupungin saamia palautteita ja niiden vastauksia ei kirjata avoimesti mihinkään, vaan niitä lukeakseen pitää osata olla fakiiri, osata kysyä ohjeet, bongata palautteet toimialan mukaan kartalta ja silti vähintään puolet niistä puuttuu, kun niitä ei ole merkitty kartalle.
Niinpä kun viranhaltijat tai valtuutetut jättävät osallistumatta somessa käytäviin väittelyihin, saattaa vallalle jäädä virheellisiä käsityksiä tai todellisuuden vääristymiä. En itsekään jaksaisi olla aina se epäsuosittu, joka vaatii faktoja tai jakaa niitä. Helpompi olisi vain huutaa mukana.
En kuitenkaan osaa liittyä voivottelijoiden joukkooon. En voi väittää, että kaikki on huonosti. Mutta hiljalleen ärtymys muuttuu pelon kireydeksi kylkiluiden alla, kun kuljen pimeässä kaupungilla, tai odotan toista kotiin.
Kyllä, tunsin itseni naiviksi kun eräässä keskustelussa turvallisuuden parantamiseksi suosittelin lähimmäisestä välittämistä. Se on silti hyvin konkreettinen asia. Hymy, tervehdys, auttavan käden ojentaminen. Mutta se ei riitä. Apua on onneksi tulossa. Vuoden 2025 alusta on käynnistynyt sekä aluevastetyö että segregaation ehkäisyn toimenpideohjelma, joiden molempien kautta saamme toivottavasti hyvinkin konkreettisia tapoja parantaa paitsi Myyrmäen turvallisuutta, korostaa sen parhaita puolia.