Mitä Petaksen metsästä tiedetään ennen päätöksiä?
Ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kauniston ja ympäristösuunnittelija, kestävän kehityksen asiantuntija Sara Käkelän mukaan kysymys ei ole tiedon puutteesta vaan siitä, miten jo olemassa oleva tieto otetaan huomioon kaavoituksessa.
Petas–Piispankylän osayleiskaava on parhaillaan valmistelussa. Suunnitelmaan sisältyy muun muassa lähijunavarikko sekä uusia työpaikka-, varasto- ja kaupan alueita. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on nähtävillä, ja siitä voi vielä esittää mielipiteitä.
Petaksen metsään kohdistuvien suunnitelmien yhteydessä on syytä tarkastella myös alueen luontoarvoja.
Lajiluettelo ei kerro koko kuvaa
Ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kauniston mukaan metsän merkitystä ei voi arvioida pelkästään sen perusteella, mitä yksittäisiä lajeja alueella tavataan. Ratkaisevaa on myös metsän koko ja se, säilyykö se yhtenäisenä kokonaisuutena.
”Pinta-ala on ekologisesti valtavan tärkeä tekijä siinä, miten paljon joku alue voi ylläpitää eliöitä ja erilaisia populaatioita ja sitä verkostoa. Kaupunkirakentamisessa iso ongelma on pirstaloituminen. Alueet pirstaloituvat pienemmiksi, jolloin lajit ja populaatiot jäävät ikään kuin mottiin. Ne eivät pääse ympäristömuutoksen mukaan liikkumaan eivätkä levittäytymään, ja reunavaikutus syö hyvää elinympäristöä.”
Metsäekosysteemit rakentuvat Kauniston mukaan monimutkaisista prosesseista ja jatkumoista. ”Kun kaavoituksessa säästetään vain pieniä,
edustavimmaksi katsottuja osia, ei menetetä ainoastaan niin sanottua arkiluontoa, joka sekin monen lajin osalta taantuu, vaan myös
säästettävien sirpaleiden lajikirjo ja ekologinen toimivuus kärsivät.”
Rakentamisen vaikutuksia ei siis voi arvioida vain sen perusteella, kuinka monta hehtaaria metsää muuttuu rakentamisalueeksi. Yhtä tärkeää on se, millainen metsäkokonaisuus rakentamisen jälkeen jää jäljelle.
Selvityksiä on tehty paljon
Petaksen alueelta on laadittu useita luontoselvityksiä. Niissä on kartoitettu muun muassa luontotyyppejä, kasvillisuutta, linnustoa, lepakoita, liito-oravia sekä ekologisia yhteyksiä.
Vantaan kaupungin tilaaman Faunatica Oy:n selvityksen mukaan Petikon–Karhusuon alueen metsät ovat osa seudullisesti merkittävää laajaa viheraluetta. Isosuon Natura 2000 -alue ja Petaksen metsät muodostavat arvokkaan pohjois–eteläsuuntaisen metsäyhteyden. Karhusuon metsäalue on osa tärkeää poikittaista viheryhteyttä Espoon Pitkäjärven suunnasta itään.
”Tietoa on, ja osa siitä on ihan julkistakin. Minun on vaikea keksiä, mitä pitäisi vielä selvittää”
Noora Kaunisto sanookin, että tiedon puutteesta ei ole kyse.
”Nämä asiat on itse asiassa hyvinkin selvitetty. Jo niillä selvityksillä, jotka ovat kaupungin omassa karttapalvelussa, on aivan täysin ilmiselvää, että se olisi suojelualueen arvoinen luontokohde. Tietoa on, ja osa siitä on ihan julkistakin. Minun on vaikea keksiä, mitä pitäisi vielä selvittää”, hän sanoo, ja jatkaa, että olemassa olevat selvitykset antavat jo vahvan pohjan arvioida alueen luonnonarvoja.
Hänen mukaansa kysymys ei ole uusien selvitysten puutteesta vaan siitä, miten jo kerätty tieto näkyy kaavoituksessa tehtävissä ratkaisuissa.
Sata hehtaaria?
Haastattelussa Kaunisto ja Käkelä puhuvat noin sadasta hehtaarista. Luku ei ole kaupungin ilmoittama pinta-ala, vaan heidän omaan karttamittaukseensa perustuva arvio, joka Sara Käkelän mukaan muodostuu useasta suunnitellusta rakentamiskokonaisuudesta.
”Se on ihan Karttapaikasta mitattu niiden rakennettavaksi kaavoitettujen alueitten mukaan. Junavarikko yhdysraiteineen on semmoiset kolmisenkymmentä hehtaaria. Sitten siinä on yleiskaavassa suurkaupan aluetta ja myöskin tilaa vievän teollisuuden ja varaston aluetta, ja niiden alue on yhteensä yli 70 hehtaaria. Vehkalan kaavaehdotuksessa on vielä noin 25 hehtaaria työpaikka-alueita.”
Käkelä korostaa, että arvio ei sisällä esimerkiksi uusia tiejärjestelyjä eikä rakentamisen reunavaikutuksia. ”Jos katsotaan todellisia vaikutuksia eli sitä, kuinka pitkälle rakentamisen reunavaikutukset ulottuvat, niitä emme ole tässä sadassa hehtaarissa huomioineet.”
Metsälain porsaanreikä?
Käkelä on hyvin samoilla linjoilla Kauniston kanssa. Hän toteaa, että Petaksen kohdalla kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon metsää rakennetaan, vaan myös siitä, millainen metsäkokonaisuus on vielä jäljellä. Radan länsipuolella sijaitsee edelleen laaja ja yhtenäinen metsäalue, jossa on runsaasti luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä elinympäristöjä. ”Tämä kyseinen metsä Vantaan asemakaava-alueella olisi METSO I -luokan metsää. Se pitäisi suojella, jos se olisi jossakin muualla”, sanoo Käkelä.
Pyydän häntä selittämään minulle, miksei tällaista metsää sitten suojella. Johtuuko se asemakaavasta? Käkelän vastaus on yksiselitteinen. ”Kyllä, eli metsälaki, joka normaalisti takaisi tämän tasoisen metsän suojelun, ei päde asemakaavoitetulla alueella.” Metsälain sijasta alueen maankäyttö ratkaistaan asemakaavoituksen kautta.