Michelinit Pilvessä

Arjen ajolähtötilanne yllättää michelinit. Ruokaa on saatava nopeasti ja tehokkaasti. Askel voisi suunnata kohti torin thairuokaa, mutta tänään emme kaipaa uutta ja ihmeellistä vaan vanhaa tuttua. Kaarramme Isomyyrin mystiselle takaovelle, jossa Katukeittiö Pilvi operoi luukku seinässä -mentaliteetilla. Jos Burger Companyn yhteydessä puhuttiin kyberpunk-estetiikasta, edustaa Pilvi aitoa myyrpunkkia! 

Normaalisti tehtävälistaan kuuluu viihtyisyyden arviointi vessan kunnosta ja leikkipaikasta lähtien. Nyt ei sille ole tarvetta. Vanhan ostarin tuulikaapissa on pari pöytää. Tuolit saa löytää itse, ottimet otetaan kassalta. Tällä perusteella voisi olettaa paikan olevan kuollut, mutta vielä mitä – ruokakuskeja ja noutopekkoja tulee ja menee jatkuvalla syötöllä. Anteroa häiritsevät portaissa ramppaavat kauppakeskukseen oikojat.

Ruokalistalta löytyy muutamia alkuruokia, joista katsotaan ainoastaan kevätkääryleet, runsaasti erilaisia kiinalaisia pääruokia sekä lyhyt jälkiruokalista, joka unohdetaan hetimmiten. Listan ikonografiassa komeilee normaaleiden chili-merkkien lisäksi peukut, joista tietää, mitä ravintola itse suosittelee. Nyt seuraakin Miseliinien lyhyt (ja oppimaton oppimäärä) kiinalaisen ruoan valitsemiseen heille, jotka eivät sellaista tässä maailman ajassa vielä ole maistaneet. Paistettu riisi tai nuudelit tarkoittaa yleensä sitä, että ne ovat annoksen perusraaka-aine ja niitä höystetään lihalla ja kasviksilla. Sen sijaan valitsemalla ”kastikeannoksen” (esimerkiksi Kung Po kanaa), saat perusriisiä ja haluamaasi lihaa kyseisellä kastikkeella. Jos et tiedä, mistä kastikkeesta tai annoksesta pidät, kokeilu saattaa kannattaa, vaikka välillä kapsahtaa katanaan. Kiinalaisessa ravintolassa annosten jakaminen on myös tavallista koko seurueen kesken.

Antero ottaa kokeilevan eetoksen mukaisesti ankkaa, kiinalaisia sieniä ja bambua (13,80 €). Sakari tietää, että Szechuanin possu on täällä hyvää, mutta valitsee mukavuusalueen ulkopuolelta umpimähkään nautaa Tom Yum -kastikkeessa (10,80 €). Kaveriksi otetaan molemmille pari kevätkäärylettä (3,50 € / 2 kpl). Ravintolan pitäjä varoittaa, että ankassa kestää pidempään, mutta kauan emme ehdi vanhentua, kun annokset ovat jo noudettavissa tiskiltä.

”Anteron ankka ei meinaa lentää.”

Anteron ankka ei meinaa lentää. Se on mautonta ja suutuntuma on sitkas. Mukana tulevat kasvikset ovat hyvät ja rouskuvat mukavasti, Kastike on suun mukaista. Sienet maistuvat vähän kemiallisilta, eivätkä sisällä maagisia ominaisuuksia. Annoksen syö mielellään, mutta hinkua elämyksen toistoon ei jää. 

Sakari on vähän samoilla linjoilla Tom Yum -nautansa kanssa. Sakari kokoaa haarukallisensa kaikista aineksista, mutta vain kastike ja kasvikset yhdistävät voimansa lihan maun jäädessä mitäänsanomattomaksi. Tilanne poikkeaa normaalista, jossa Pilven aiemmin maistellut annokset ovat toimineet tasalaatuisesti. 

Säästelemme alkuruokana markkinoituja keväkääryleitä, koska perinteisesti niitä syödessä palaa suu. Odotus palkitaan! Jos jotain voi sanoa uppopaistetuksi, niin rapeat kevätkääryleet kasviksilla ja nuudelilla ovat sellaisia. Kuori rapsahtaa rikki kuin kevätjää jalan alla ja makua piisaa. Kääryleiden mukana tulee myös perinteinen hapanimeläkastike. Kääryleet eivät sitä tarvitsisi, mutta pakko niitä on siinä välillä uittaa.

Annokset ovat isoja. Kevätkääryleitä ei oikeasti olisi tarvittu, mutta mieli teki ja kieli tiesi. Normaalisti annosten laatu on korkeammalla, mutta tällä kertaa törmäsimme kaksiteräiseen miekkaan. Aina voi miettiä, olisiko pitänyt valita toisin, esimerkiksi ravintolan itse peukuttamia annoksia. Onneksi hintataso on niin edullinen, että valintojaan voi muuttaa taas ensi kerralla kun on kiire saada jotain kupuunsa.